Ukko oli niittänyt koko valoisan kesäyön kasteista heinää. Auringon noustessa hän istui pellon pientareelle syömään. Sattui siihen metsästä juoksemaan vanha, nälkäinen susi. Se kysyi: – Mitä teet, ihminen? -Syön , vastasi ukko.-Mitä syöt? Leipää syön. - Anna minullekin.
Ukko mursi palan leipää ja ojensi sen sudelle. Susi nielaisi sen heti, lipoi kielellään suupieliään ja virkkoi: – Teillä ihmisillä on maukasta ruokaa. Kunpa minäkin saisin joka päivä samanlaista. -Kyllähän sinä saat, sanoi ukko. Kylvä ruista, niin voit mahasi leivällä joka päivä täyttää. – Neuvo minulle, hyvä ihminen, miten se tehdään, pyysi susi. Ja ukko alkoi neuvoa: – Ensin pitää kyntää maa… -Ja siitä tulee leipää? -Älähän hätäile! Kynnön jälkeen maa pitää äestää ja kylvää.. – Eikä muuta? – Jyvät on kylvettävä syksyllä. Keväällä pellolle nousee oras, kesällä…. – Ja kesällä voin syödä leipää? – Kovinpa sinulla on kiire! Kesällä laiho tuleentuu. Sen jälkeen se pitää leikata ja sitoa lyhteiksi. Lyhteistä laitetaan kuhilaat ja sitten…. – Sitten leipä onkin valmis? – Ei ole, virkkoi ukko. Kuhilaat pitää ajaa riiheen ja riihtä on lämmitettävä. Sitten kuivat lyhteet on puitava ja viskurilla erotettava jyvät akanoista . . . – Ja syötävä? – Kovinpa sinä hätäilet sen syömisen kanssa, susiparka, sanoi taas ukko. – Jyvät on pantava säkkeihin ja säkit vietävä myllyyn. Siellä saadaan jyvistä jauhoja . . . – Ja sitten voi ruveta syömään! – Ei vieläkään. Jauhoista tehdään taikinaa ja taikina paistetaan uunissa . . . – Siitä tulee leipää ? – Siitä tulee leipää. Kun leipä on jäähtynyt, voit ruveta syömään. Susi vaikeni pitkäksi aikaa, huokasi syvään ja virkkoi: – Ei kiitos, en välitä leivästä. Ei se maistu minulle. – Kuinka niin ei maistu? – Sen saamisessa on liian paljon puuhaa ja vaivaa.
Kansansatu
Tehtävä: Etsi oudot sanat,
Lasten oma lukukirja
Otava 1961
